Kori vauvatavaroille.

Meillä on vauvan hoitopöytä olosuhteiden pakosta olohuoneessa television vieressä. Pöytä on aina täynnä kamaa, ja yleensä ne tärkeimmät pikkuesineet ajelehtivakin pitkin viereistä tv-tasoa.

(Tässä sinänsä hieman lavastettu tilanne, normaalisti tutit ovat hukassa.)

Mökillä innostuin virkkaamaan itselleni lippalakkia, taannoisessa Suuri Käsityö -lehdessä oli näpsäkkä ohje. Tapani mukaan en ostanut sitä lankaa mitä ohjeisa neuvottiin, enkä tietenkään tehnyt mitään mallitilkkua. Puolessa välissä tajusin, että lippiksestä tulisi liian suuri jopa Timo Soinin tunnetuksi tekemälle melonille, joten purkasin työn.

Lisäksi tajusin, että enhän minä ikinä tulisi virkattua lippistä käyttämään. Samassa SK-lehden numerossa oli ohje myös näppäriin koreihin. Päätinkin tehdä sellaisen. Ohjeiden seuraaminen nyt oli jälleen kursorista, mutta minusta tästä tuli varsin kiva:

Illan hämärässä tästä sohvalta katsellessa nuo pikkutavarat kätkeytyvät kuin näkymättömyysviittaan tuossa epämääräisen värisessä korissaan <3

Legopeittoharjoitelma, vihdoin valmis

Virkkasin sitten useammankin koepalan legopalikoita. Itseasiassa koko jämäkerän käytin. Jokainen pala on ihmeellisesti hieman erikokoinen. Sitten jossain vaiheessa alkoi ottamaan päähän palojen liittäminen toisiinsa, eihän leegoissa ole näkyviä erivärisiä saumoja!!

No nykersin nuo nyt kuitenkin kaikki yhteen, saivatpahan nakuvauvanuket edes peiton päälleen :p

Sitten kun oikeasti teen tällä tekniikalla peiton, tätyy vähn oikeamman kokoinen koukku ottaa käyttöön. Ja vähemmän pörröinen lanka.

Palikkatesti

Päivällä näin tämän  virkkuuohjeen LEGOpalikkapeittoon. En osaa virkata ohjeesta, mutta tuossa tutoriaalissapa onkin sopivasti kuvalliset ohjeet :D

Vaikka enpä minä niitä nyt sitten kuitenkaan seurannut kovin orjallisesti. Ensimmäinen mallipalikka on valmis. Vaatii lisäharjoittelua.

(Kamerasta loppui patterit ja ulkona on pimeää, mutta kai tuosta kuvasta jonkunlaisen tolkun saa.)