Syyspipoja tunikasta.

Syys saa ja vauvat piponsa. Pieneksi jääneestä tunikasta riitti monella vauvalle ja vauvojen hellälle hoitajallekin (ei kuvissa) materiaalia yksinkertaisiin pipoihin.

Helppo paita

Inspiraatio löytyi jälleen kerran Muita ihania -blogista. Päätin tehdä "Kesän helpoimman teltan", eli ommella itselleni paidan.

Käytin jostain joskus ostamaani väriviallista trikookankaan palaa. Jotenkin ajattelin, että virhekohdat leikkautuvat joka tapauksessa pois. Mallina käytin juuri sillä hekellä päälläni ollutta paitaa.

No eivät ne virheet tietenkään leikkautuneet pois. Ei se mitään.

 

Ja sitten vain surrur. 

 

Valmista tuli, aikaa meni ehkä puoli tuntia.

 

Teen varmasti useammankin. Ja ehkä hieman isompia. Aika piukka paita tästä tuli noin teltaksi jos meinasin..

 

Leffa-auto -käsilaukku

Keskimmäinen täytti 3 vuotta loman aikana. Reissuun lähtöä edeltävänä iltana klo 21 keksin alkaa ommella lahjaa.

Cars -elokuva ja erityisesti Salama McQueen on kovaa huutoa neidille. Jossain vaiheessa olinkin ostanut silitettävän Leffa-aato -merkin (Cars -hahmot on tytön puheessa siis Leffa-aatoja). Sain idean tehdä käsilaukun. Leikkasin kankaat vapaasti ilman kaavoja, silitin merkin kiinni. A vot! No tässä kertaa tajusin, että kahva olisi pitänyt ommella vuorin väliin, no ei se mitään, ratkojalla voi aina raottaa vähän saumaa. Aikaa meni kaikkineen noin tunti ja valmista tuli lopulta.

Veska oli synttärisankarillekin mieluinen :)

Kesähattu

Yksi lapsista hukkasi hatunsa jonnekin (bussiin). Päätin ottaa kaavat tallella olevasta hatusta ja ommlla uuden. Mallihattu on oman äitini aikoinaan ompelema ja mainio käytössä.

Ompelemaan alettuani en kauheasti (eli yhtään) jaksanut katsoa mallia miten homma tulisi hoitaa. Vähän hattu kutistui käsittelyssä (jaa mitkä saumavara, joka kapaleeseenko?). Mutta menee se nuorimmalle päähän (ja pysyykin siinä ainakin nanosekunnin).

Melkein sopiva leninki

Perjantaina tuli tilaisuus käyttää tätä taannoin ompelemaani leninkiä. Kaavat on Suuri Käsityö -lehdestä 9/2011. Kankaan ostin joskus viime kesänä. En muista mitä minun piti siitä tehdä.

Lopputulos on melkein hyvä. Hiukan kinnaa harteista, käsiä ei voi nostaa ylös täysin huoletta. Tuo vyö on vähän rasittava vyötäröllä, mutten jaksa purkaa vyölenksuja poiskaan.

Syystakista tulikin kevättakki!

Viime syksynä aloitin ompelemaan keskimmäiselle takkia. Mummolasta oli minulle joskus viime vuosituhannella ajautunut pakka farkkukagasta. Olen siitä aiemmin tehnyt kasseja ja jossain lojuu puolivalmis hameskin. Netcyclerista sain pari vuotta sitten pari kassillista ihania kankaita (vaihdoin kaksi rullaa MV-filmiä niihin). Syksyllä sain Netcyclerista myös nipun vetoketjuja. Näistä materiaaleista päätin aloittaa.

Kirjahyllystäni löytyy Leikki-ikäisen vaatteet -niminen opus. Kannessa olevien punaisten haalareiden ohjeilla voi ommella myös toppatakin.

Päätin soveltaa toppatakin kaavoja. Josain vaheessa tajusin, että vuorikangasta kannattaisi laittaa kuitenkin edes osaan vuorta, pukemisen helpottamiseksi. Se täytyikin ostaa, onneksi palalaarista sai halvalla.

Sen voin sanoa että kahdesta eri kankaasta vuoren ompeleminen kiinni takkiin tällaisilla olemattomilla 3D-hahmotuskyvyillä on TUSKAA. Lopulta sain kaikki osat oikein päin ja taianomaisesti toisen hihan suusta ympäri kääntämällä takki olikin valmis! Vetoketju sattui onneksi olemaan oikean mittainen (hei mistä sitä nyt olisi tajunnut alkaa mittaamaan etukäteen). Sovitusvaiheessa tajusin, että jossain olen leikannut jotain väärin: etukappaleet löpsöttivät aivan liian suurina!

Annoin olla koko tekeleen talven ajan. Kunnes eilen otin sakset kauniiseen käteen, leikkasin vetoketjun molemmin puolin 5 cm soirot pois, ompelin vetoketjun uudestaan sekä viritin hihansuihin eräänlaiset resorit kuminauhasta (en ollut ajatellut että resorikangastakin tarvitsisi). Ja avot! Vihdoinkin, oikeasti valmista!

On se niin hieno....