Viime syksynä aloitin ompelemaan keskimmäiselle takkia. Mummolasta oli minulle joskus viime vuosituhannella ajautunut pakka farkkukagasta. Olen siitä aiemmin tehnyt kasseja ja jossain lojuu puolivalmis hameskin. Netcyclerista sain pari vuotta sitten pari kassillista ihania kankaita (vaihdoin kaksi rullaa MV-filmiä niihin). Syksyllä sain Netcyclerista myös nipun vetoketjuja. Näistä materiaaleista päätin aloittaa.
Kirjahyllystäni löytyy Leikki-ikäisen vaatteet -niminen opus. Kannessa olevien punaisten haalareiden ohjeilla voi ommella myös toppatakin.
Päätin soveltaa toppatakin kaavoja. Josain vaheessa tajusin, että vuorikangasta kannattaisi laittaa kuitenkin edes osaan vuorta, pukemisen helpottamiseksi. Se täytyikin ostaa, onneksi palalaarista sai halvalla.
Sen voin sanoa että kahdesta eri kankaasta vuoren ompeleminen kiinni takkiin tällaisilla olemattomilla 3D-hahmotuskyvyillä on TUSKAA. Lopulta sain kaikki osat oikein päin ja taianomaisesti toisen hihan suusta ympäri kääntämällä takki olikin valmis! Vetoketju sattui onneksi olemaan oikean mittainen (hei mistä sitä nyt olisi tajunnut alkaa mittaamaan etukäteen). Sovitusvaiheessa tajusin, että jossain olen leikannut jotain väärin: etukappaleet löpsöttivät aivan liian suurina!
Annoin olla koko tekeleen talven ajan. Kunnes eilen otin sakset kauniiseen käteen, leikkasin vetoketjun molemmin puolin 5 cm soirot pois, ompelin vetoketjun uudestaan sekä viritin hihansuihin eräänlaiset resorit kuminauhasta (en ollut ajatellut että resorikangastakin tarvitsisi). Ja avot! Vihdoinkin, oikeasti valmista!
On se niin hieno....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti