Joululintuja

Löysin esikoisen vuosia sitten koulussa askarteleman joululinnun.Se löysi paikkansa kuusesta.

Jotenkin sen vahva väri isnpiroi, ja päätin askarrella tipuselle kavereita. Siihen hätään ei löytynyt kuin sinistä kartonkia, eikä värillistä silkkipaperia lainkaan (miten voikin parissa päivässä tulla Tiimaria ikävä!), muta onneksi Prismasta löytyi aivan herkullista kreppipaperia. Pikku parvihan siitä syntyi.

Kuvassa näkyy myös 90-luvulla värkkäämäni lajitoveri. Silloin oli eri värimaailma..

Syksyn ensimmäiset villasukat.

On taas se aika vuodesta..

Perussukat syntyvät parissa illassa. Mutta MIKSI teen niihin AINA liian lyhyet varret?

Hobittipipo.

Nyt annan otsikon säälimättömäti hämätä. Tällä pipolla ei ole sinänsä mitään tekemistä Hobittien kanssa.

Halusin nähdä vuodenvaihteessa uuden Hobittielokuvan (for reasons), vaikka en oikeastaan välitä Tolkienista. Ongelmani LOtR-trilogian kansa aikoinaan oli leffojen tolkuton pituus, ja se että pitkästyn helposti. Nyt olinkin kaukaa viisas ja varustauduin kutimen kanssa.

Tämä on erittäin helppo malli. Tarvitee tietää vain pään ympärys, jotta voi laskea tarvittavan silmukkamäärän ja sovittaa se 4:llä jaolliseksi (reunan joustinneuleen takia, teen sen 2o+2n -malliin). Pipon voi tehdä pyöröpuikoilla, mikä on erittäin käytännöllistä elokuvateatteriolosuhteissa, ei pääse puikot vahingossa tipahtelemaan pimeälle lattialle penkkien väliin.

Kun suoraa tuubia on tarpeeksi pitkälti (tämä muuten kannattaa mitata kohdehenkilön päästä, summittainen arviointi on yllättävän vaikeaa), voi pipon päätellä. Itse teen loppusauman samalla kontrastivärillä kuin joustinneuleen, kohtelen pyöröpuikkoa kuin kahta erillitä puikkoa, joilta päättelen vuorotellen yhden kerralaan ssilmukat, jolloin syntyy yksi kontrastivrinen pitkä sauma. (Hm, no tästä ohjeesta nyt ei varmasti tajunnut mitään.)

Tässä kaunis havainnepiirros:


Ai että. Mun täytyisi alkaa tehdä tätä työkseni, neuleohjeita.

Kuin Feenix-lintu nousee blogini uuteen liitoon.

Ilman mitään varsinaista syytä jäi vuoden vaihteessa blogien pito kokonaan. Tai no, alkuun ei voinut päivittää, koska SALAISUUKSIA, joulutontut puuhailivat jne. Ja sittemmin se nyt vain jäi, koko blogi. Kaikenlaista sitä tietenkin on tullut näprättyä, kuten:

Sain idean jostain, aika varmasti taas Pinterestistä, tekisin, tai siis, kröhm, tontut nikkaroisivat pajassaan lapsukaiille keittiön. Tarvittaisiin vain sopiva yöpöytä, valkoista ja mustaa maalia, sekä vetonuppisetti, jonka olin jokus ostanut Tigeristä kolmlla eurolla.

Netcyclerista löytyi ilmaiseksi tällainen:

Koska kaikkihan oli hyvin salaista, itse työvaiheista ei ole kuvamateriaalia. Jouluaattoaamuna kuusen alle oli ilmiintynyt tämä söpöliini:

Keittössä keitettiin ensimmäisenä autoja :/ Mieluinen lahja oli kyllä, kyllä se Pukki tietää!

Joulu tulee

..niin, ja ne itse joulukoristeet

Sataa sataa ropisee..

Askartelin joulukoristeita. Sitten löysin sinisen elinarvikeväripullon, ja näinhän siinä sitten kävi.





Tuo massa on muuten veikeää, ja helppoa tehdä:

1/2 desiä maissitärkkelystä
1 desi ruokasoodaa
3/4 desiä vettä


Sekoita kattilassa ja keitä miedohkolla lämmöllä (ei kiehuteta). Sekoita koko ajan (tosin en tiedä mitä tapahtuu, jos EI sekoita). Kun massa näyttää tasaiselta pussiperunamuusilta, ota pois levyltä ja anna jäähtyä hetken. Kun taikinaa kärsii koskea, muotoile palluraksi ja laita kulhoon kostean liinan alle.

Kannattanee leipoa taikinasta samana päivänä. Kokemuksesta tiedän ettei taikinalle käy kuinkaan, mutta se kostea kangas alkaa olla melko limainen viikon jälkeen..

Kaulitse taikina puolen sentin paksuiseksi.
Muotoile.
Paista 75 asteisessa uunissa n. tunnin verran.
(Puolen tunnin kohdalla kannattaa kääntää paistokset, jotta pysyvät tasaisena eikä reunat nouse.)


Alkuperäinen ohje http://woodsidekitchen.blogspot.fi/2010/11/clay-christmas-decorations.html

Kasteluapulainen

Mitä tehdä jos tulee epähuomiossa istuttaneeksi kasvinsa aivan liian piukkaan ruukkuun? kasteleminen on vaikeaa jos vesi uhkaa valua alamäkeen ulos ruukusta.

Näppäränä tyttönä askartelin erityisen kastelusuppilon tyhjästä mehutiivistepullosta.

 

Sitä ei näe ellei osaa katsoa. Ja muutaman viikon kokemuksella voin kertoa, että suppilo myös toimii \o/  Suppiloo on työnnetty multaan sisälle, ja vesi menee oikeaan paikkaan.

Syyspipoja tunikasta.

Syys saa ja vauvat piponsa. Pieneksi jääneestä tunikasta riitti monella vauvalle ja vauvojen hellälle hoitajallekin (ei kuvissa) materiaalia yksinkertaisiin pipoihin.

Lokerikko

Kierrätyskeskuksesta löytyi lokerikko, maksoi 2.40,-.  Olin ajatellut kokeilla erilaisilla kivoilla papereilla tapitseeraamista, ja värikkääksi maalaamista. Ajattelin, että Littlest Pet Shop -figuureille tulisi tuosta kiva vitriini. Sitten yksi ilta päätinkin testata maalin jämällä. Summanmutikassa sudin sieltä täältä.

Tykästyin sen verran että päätinkin jättää tuollaiseksi, enkä anna lasten leluijen käyttöön, vaan pidän itselläni, kiähkiähkiäh!