Joulu tulee

..niin, ja ne itse joulukoristeet

Sataa sataa ropisee..

Askartelin joulukoristeita. Sitten löysin sinisen elinarvikeväripullon, ja näinhän siinä sitten kävi.





Tuo massa on muuten veikeää, ja helppoa tehdä:

1/2 desiä maissitärkkelystä
1 desi ruokasoodaa
3/4 desiä vettä


Sekoita kattilassa ja keitä miedohkolla lämmöllä (ei kiehuteta). Sekoita koko ajan (tosin en tiedä mitä tapahtuu, jos EI sekoita). Kun massa näyttää tasaiselta pussiperunamuusilta, ota pois levyltä ja anna jäähtyä hetken. Kun taikinaa kärsii koskea, muotoile palluraksi ja laita kulhoon kostean liinan alle.

Kannattanee leipoa taikinasta samana päivänä. Kokemuksesta tiedän ettei taikinalle käy kuinkaan, mutta se kostea kangas alkaa olla melko limainen viikon jälkeen..

Kaulitse taikina puolen sentin paksuiseksi.
Muotoile.
Paista 75 asteisessa uunissa n. tunnin verran.
(Puolen tunnin kohdalla kannattaa kääntää paistokset, jotta pysyvät tasaisena eikä reunat nouse.)


Alkuperäinen ohje http://woodsidekitchen.blogspot.fi/2010/11/clay-christmas-decorations.html

Kasteluapulainen

Mitä tehdä jos tulee epähuomiossa istuttaneeksi kasvinsa aivan liian piukkaan ruukkuun? kasteleminen on vaikeaa jos vesi uhkaa valua alamäkeen ulos ruukusta.

Näppäränä tyttönä askartelin erityisen kastelusuppilon tyhjästä mehutiivistepullosta.

 

Sitä ei näe ellei osaa katsoa. Ja muutaman viikon kokemuksella voin kertoa, että suppilo myös toimii \o/  Suppiloo on työnnetty multaan sisälle, ja vesi menee oikeaan paikkaan.

Syyspipoja tunikasta.

Syys saa ja vauvat piponsa. Pieneksi jääneestä tunikasta riitti monella vauvalle ja vauvojen hellälle hoitajallekin (ei kuvissa) materiaalia yksinkertaisiin pipoihin.

Lokerikko

Kierrätyskeskuksesta löytyi lokerikko, maksoi 2.40,-.  Olin ajatellut kokeilla erilaisilla kivoilla papereilla tapitseeraamista, ja värikkääksi maalaamista. Ajattelin, että Littlest Pet Shop -figuureille tulisi tuosta kiva vitriini. Sitten yksi ilta päätinkin testata maalin jämällä. Summanmutikassa sudin sieltä täältä.

Tykästyin sen verran että päätinkin jättää tuollaiseksi, enkä anna lasten leluijen käyttöön, vaan pidän itselläni, kiähkiähkiäh!

Pom pom podom pom pom

Kori kylpyleluille

Kylpyhuoneen lattia lainehtii leluista.

Vaan ei enää:

1. Osta tarjoustalosta halpoja imukuppikoukkuja
2. Leikkele siitä joutavanpäiväisestä IKEAn lelupötkökorisysteemistä alin lokero irti.
3. Pujota koukut läpi verkkokankaasta.
4. Tällää seinään, lastaa leluloilla.

A vot.

Maitomaalia pintaan.

Internetistä voi löytää erilaisia ohjeita maitomaalin tekoon. Päätimme kokeilla yhtä niistä, mutta matkalla mökille useampi eri lähten resepti sekoittui toiseen ja tuloksena oli enempi tai vähempi hatusta vedetty seos:

1. Otetaan suht suhtasen siisti ämpäri, kaadetaan siihen 2 litraa rasvatonta maitoa.
2. Kaavitaan jämäsäkin pohjalta sementtiä jokunen desi.
3. Lisätään seokseen 800g liitujauhoa (saa maalikaupasta).
4. Sekoitetaan.
5. Sivellään seinille isolla sudilla.

Tällaista jälkeä:

Testasimme  maalia hyyskän oveen ja seiniin. Sisäseiniin tuli siveltyä paksummalti, kuvasta näkee etteivät ole vielä kuivuneet kunnolla kuvanottohetkellä.

Tässä näkee eron liiverin oveen, olivat samanlaiset aiemmin. Minusta varsin onnistunut testi, voisi käyttää maitomaalia muuallakin.

Kesämökillä

Tuli tässä yllättäen hankittua kesäasunto. Aika onkin mennyt siellä ihmetellessä. Pikku hiljaa olen saanut ihmettelyn lisäksi jotain muutakin tehtyä.

Makuusopen yhteydessä on pieni ikkuna metsään päin. Ikkunassa oli niitattuna kalenteripyyhe vuodelta 1988. Aikani sitä katseltuani otin saunan pukuhuoneesta joutavan Virve - verhotangon (<3 <3), ja ommella surautin muinaisesta ikeakankaasta verhon. Alareunaa en huolitellut, olin ajatellut, että teen siihen jonkun systeemin, jolla verhon voi nostaa ylös. Mutta toisaalta, hyvinhän tuo menee ilman mitään systeemiäkin.

Omin omaksi värkkäyksekseni myös tuon ehkäpä juuri ja juuri erottuvan hyttysverkon: komensin mieheni sen tekemään parista listan pätkästä ja mummolasta kulkeutuneesta verkkomaisesta verhosta. Näppärästi mahtuu olemaan ikkunoiden välissä, joten sitä ei tarvitse ottaa pois ikkunan sulkemisen takia.

 

Mökille menee komeat portaat. Portaissa vain ei ollut kaidetta. Meillä on kaksi toheloikäistä lasta, joten mies nikkaroi siten kaiteenkin. Itse pysyttelin jälleen projektinjohtotehtävissä B-) Mökki on ilmeisesti tervamaalilla muinoin maalattu, joten jatkamme samaan malliin: uusi kaide sai jo kerroksen Uula-Roslagin Mahonki -ulkomaalia. Se on hengittävää, tervaa ja keitettyä pellavaöljyä sisältävää kuultava ulkomaalia. Tuoksuu hyvältä. Pikkuhiljaa koko mökki saa uuden kerroksen.

Helppo paita

Inspiraatio löytyi jälleen kerran Muita ihania -blogista. Päätin tehdä "Kesän helpoimman teltan", eli ommella itselleni paidan.

Käytin jostain joskus ostamaani väriviallista trikookankaan palaa. Jotenkin ajattelin, että virhekohdat leikkautuvat joka tapauksessa pois. Mallina käytin juuri sillä hekellä päälläni ollutta paitaa.

No eivät ne virheet tietenkään leikkautuneet pois. Ei se mitään.

 

Ja sitten vain surrur. 

 

Valmista tuli, aikaa meni ehkä puoli tuntia.

 

Teen varmasti useammankin. Ja ehkä hieman isompia. Aika piukka paita tästä tuli noin teltaksi jos meinasin..

 

Leffa-auto -käsilaukku

Keskimmäinen täytti 3 vuotta loman aikana. Reissuun lähtöä edeltävänä iltana klo 21 keksin alkaa ommella lahjaa.

Cars -elokuva ja erityisesti Salama McQueen on kovaa huutoa neidille. Jossain vaiheessa olinkin ostanut silitettävän Leffa-aato -merkin (Cars -hahmot on tytön puheessa siis Leffa-aatoja). Sain idean tehdä käsilaukun. Leikkasin kankaat vapaasti ilman kaavoja, silitin merkin kiinni. A vot! No tässä kertaa tajusin, että kahva olisi pitänyt ommella vuorin väliin, no ei se mitään, ratkojalla voi aina raottaa vähän saumaa. Aikaa meni kaikkineen noin tunti ja valmista tuli lopulta.

Veska oli synttärisankarillekin mieluinen :)

Kesähattu

Yksi lapsista hukkasi hatunsa jonnekin (bussiin). Päätin ottaa kaavat tallella olevasta hatusta ja ommlla uuden. Mallihattu on oman äitini aikoinaan ompelema ja mainio käytössä.

Ompelemaan alettuani en kauheasti (eli yhtään) jaksanut katsoa mallia miten homma tulisi hoitaa. Vähän hattu kutistui käsittelyssä (jaa mitkä saumavara, joka kapaleeseenko?). Mutta menee se nuorimmalle päähän (ja pysyykin siinä ainakin nanosekunnin).

Kori vauvatavaroille.

Meillä on vauvan hoitopöytä olosuhteiden pakosta olohuoneessa television vieressä. Pöytä on aina täynnä kamaa, ja yleensä ne tärkeimmät pikkuesineet ajelehtivakin pitkin viereistä tv-tasoa.

(Tässä sinänsä hieman lavastettu tilanne, normaalisti tutit ovat hukassa.)

Mökillä innostuin virkkaamaan itselleni lippalakkia, taannoisessa Suuri Käsityö -lehdessä oli näpsäkkä ohje. Tapani mukaan en ostanut sitä lankaa mitä ohjeisa neuvottiin, enkä tietenkään tehnyt mitään mallitilkkua. Puolessa välissä tajusin, että lippiksestä tulisi liian suuri jopa Timo Soinin tunnetuksi tekemälle melonille, joten purkasin työn.

Lisäksi tajusin, että enhän minä ikinä tulisi virkattua lippistä käyttämään. Samassa SK-lehden numerossa oli ohje myös näppäriin koreihin. Päätinkin tehdä sellaisen. Ohjeiden seuraaminen nyt oli jälleen kursorista, mutta minusta tästä tuli varsin kiva:

Illan hämärässä tästä sohvalta katsellessa nuo pikkutavarat kätkeytyvät kuin näkymättömyysviittaan tuossa epämääräisen värisessä korissaan <3

Legopeittoharjoitelma, vihdoin valmis

Virkkasin sitten useammankin koepalan legopalikoita. Itseasiassa koko jämäkerän käytin. Jokainen pala on ihmeellisesti hieman erikokoinen. Sitten jossain vaiheessa alkoi ottamaan päähän palojen liittäminen toisiinsa, eihän leegoissa ole näkyviä erivärisiä saumoja!!

No nykersin nuo nyt kuitenkin kaikki yhteen, saivatpahan nakuvauvanuket edes peiton päälleen :p

Sitten kun oikeasti teen tällä tekniikalla peiton, tätyy vähn oikeamman kokoinen koukku ottaa käyttöön. Ja vähemmän pörröinen lanka.

Tuntemattomia kaunottaria. Ei kai sitä tajua kirjoittaaa ylös mitä kaikkea on tullut istuttaneeksi..

Queen of the night

Kevätiloa oveen

Toukokuu on jo pitkällä, joten pääsiäiskranssi sai mennä. Taannoisesta viiriaskartelusta jäi ylijäämä-materiaalia, joten niistäpä improvisoin kukkasia. Kierrätyskaman kierrätystä siis.

 

Kukkanen on tehty kahdesta vapaasti leikatusta 4-lehtisestä aihiosta. Lehtiaihiot päällekäin, keskelle kaksi viiltoa saksilla ja keltainen soiro läpi. Kiinnitys tuplasolmulla kranssipohjaan.

Tykkään kyllä itse. Kivasti koristaa tuota mielenkiintoisen väristä oveamme.

Melkein sopiva leninki

Perjantaina tuli tilaisuus käyttää tätä taannoin ompelemaani leninkiä. Kaavat on Suuri Käsityö -lehdestä 9/2011. Kankaan ostin joskus viime kesänä. En muista mitä minun piti siitä tehdä.

Lopputulos on melkein hyvä. Hiukan kinnaa harteista, käsiä ei voi nostaa ylös täysin huoletta. Tuo vyö on vähän rasittava vyötäröllä, mutten jaksa purkaa vyölenksuja poiskaan.

Syystakista tulikin kevättakki!

Viime syksynä aloitin ompelemaan keskimmäiselle takkia. Mummolasta oli minulle joskus viime vuosituhannella ajautunut pakka farkkukagasta. Olen siitä aiemmin tehnyt kasseja ja jossain lojuu puolivalmis hameskin. Netcyclerista sain pari vuotta sitten pari kassillista ihania kankaita (vaihdoin kaksi rullaa MV-filmiä niihin). Syksyllä sain Netcyclerista myös nipun vetoketjuja. Näistä materiaaleista päätin aloittaa.

Kirjahyllystäni löytyy Leikki-ikäisen vaatteet -niminen opus. Kannessa olevien punaisten haalareiden ohjeilla voi ommella myös toppatakin.

Päätin soveltaa toppatakin kaavoja. Josain vaheessa tajusin, että vuorikangasta kannattaisi laittaa kuitenkin edes osaan vuorta, pukemisen helpottamiseksi. Se täytyikin ostaa, onneksi palalaarista sai halvalla.

Sen voin sanoa että kahdesta eri kankaasta vuoren ompeleminen kiinni takkiin tällaisilla olemattomilla 3D-hahmotuskyvyillä on TUSKAA. Lopulta sain kaikki osat oikein päin ja taianomaisesti toisen hihan suusta ympäri kääntämällä takki olikin valmis! Vetoketju sattui onneksi olemaan oikean mittainen (hei mistä sitä nyt olisi tajunnut alkaa mittaamaan etukäteen). Sovitusvaiheessa tajusin, että jossain olen leikannut jotain väärin: etukappaleet löpsöttivät aivan liian suurina!

Annoin olla koko tekeleen talven ajan. Kunnes eilen otin sakset kauniiseen käteen, leikkasin vetoketjun molemmin puolin 5 cm soirot pois, ompelin vetoketjun uudestaan sekä viritin hihansuihin eräänlaiset resorit kuminauhasta (en ollut ajatellut että resorikangastakin tarvitsisi). Ja avot! Vihdoinkin, oikeasti valmista!

On se niin hieno....

Lastenvaatebloggaus, OMG!

Olen kuullut, että lastenvaateblogit on tosi IN. En itse ole oikein päässyt noihin sisään. Ideana lie kuitenkin esitellä erilaisia asukokonaisuuksia ja löytöjä kaupoista. No täs ny ois, meidän keskimmäisen  kevätasu:

• lippalakki viime syksynä Cittarista 3e  tms.
• huppari Lindexiltä, joku alennusmyynti sekin oli
• samettilappuhaalarit minun serkkujeni vanhat, "Made in China"
• lenkkarit Cittarin löytöhyllystä 10e
• pinkit lapaset kudoin itse joskus.

Hulahulavannematto, vai miten se ny oli

Leikkimökki tarvitsee maton. Hulahulavanteella voi hauskalla tavalla kutoa pyöreän pienen maton. Ei muuta  kuin toimeen:

Ensin tarvitaan muutama joutava teepaita. Tässä minulla kirjava "tunika" matkalla loimeksi, ruskea pukeutumispaita (tän termin bongasin jostain naistenlehdestä) muuttuu saksikäsittelyssä kuteiksi.

Leikkasin tunikan helman lenkeiksi. Lenkkejä tarvitsi vielä solmien kiristää, olivat himpan liian pitkiä pikkuvanteen ympärille.

Ja niin alkoi kutominen. Kaikki sujuikin hyvin jonkun aikaa. Mutta sitten kun maton säde oli n. 10cm alkoi koko kudelma käpristyä. Pari kertaa viitsin purkaa ja kutoa uudestaan, mutta sitten kyllästyin.

Ta-daa: ei siitä tullutkaan matto, vaan jonkilainen ruma rastapipo!

Tuo kävisi myös pesäksi jollekin pienelle eläimelle :)