Kori vauvatavaroille.

Meillä on vauvan hoitopöytä olosuhteiden pakosta olohuoneessa television vieressä. Pöytä on aina täynnä kamaa, ja yleensä ne tärkeimmät pikkuesineet ajelehtivakin pitkin viereistä tv-tasoa.

(Tässä sinänsä hieman lavastettu tilanne, normaalisti tutit ovat hukassa.)

Mökillä innostuin virkkaamaan itselleni lippalakkia, taannoisessa Suuri Käsityö -lehdessä oli näpsäkkä ohje. Tapani mukaan en ostanut sitä lankaa mitä ohjeisa neuvottiin, enkä tietenkään tehnyt mitään mallitilkkua. Puolessa välissä tajusin, että lippiksestä tulisi liian suuri jopa Timo Soinin tunnetuksi tekemälle melonille, joten purkasin työn.

Lisäksi tajusin, että enhän minä ikinä tulisi virkattua lippistä käyttämään. Samassa SK-lehden numerossa oli ohje myös näppäriin koreihin. Päätinkin tehdä sellaisen. Ohjeiden seuraaminen nyt oli jälleen kursorista, mutta minusta tästä tuli varsin kiva:

Illan hämärässä tästä sohvalta katsellessa nuo pikkutavarat kätkeytyvät kuin näkymättömyysviittaan tuossa epämääräisen värisessä korissaan <3

Legopeittoharjoitelma, vihdoin valmis

Virkkasin sitten useammankin koepalan legopalikoita. Itseasiassa koko jämäkerän käytin. Jokainen pala on ihmeellisesti hieman erikokoinen. Sitten jossain vaiheessa alkoi ottamaan päähän palojen liittäminen toisiinsa, eihän leegoissa ole näkyviä erivärisiä saumoja!!

No nykersin nuo nyt kuitenkin kaikki yhteen, saivatpahan nakuvauvanuket edes peiton päälleen :p

Sitten kun oikeasti teen tällä tekniikalla peiton, tätyy vähn oikeamman kokoinen koukku ottaa käyttöön. Ja vähemmän pörröinen lanka.

Tuntemattomia kaunottaria. Ei kai sitä tajua kirjoittaaa ylös mitä kaikkea on tullut istuttaneeksi..

Queen of the night

Kevätiloa oveen

Toukokuu on jo pitkällä, joten pääsiäiskranssi sai mennä. Taannoisesta viiriaskartelusta jäi ylijäämä-materiaalia, joten niistäpä improvisoin kukkasia. Kierrätyskaman kierrätystä siis.

 

Kukkanen on tehty kahdesta vapaasti leikatusta 4-lehtisestä aihiosta. Lehtiaihiot päällekäin, keskelle kaksi viiltoa saksilla ja keltainen soiro läpi. Kiinnitys tuplasolmulla kranssipohjaan.

Tykkään kyllä itse. Kivasti koristaa tuota mielenkiintoisen väristä oveamme.

Melkein sopiva leninki

Perjantaina tuli tilaisuus käyttää tätä taannoin ompelemaani leninkiä. Kaavat on Suuri Käsityö -lehdestä 9/2011. Kankaan ostin joskus viime kesänä. En muista mitä minun piti siitä tehdä.

Lopputulos on melkein hyvä. Hiukan kinnaa harteista, käsiä ei voi nostaa ylös täysin huoletta. Tuo vyö on vähän rasittava vyötäröllä, mutten jaksa purkaa vyölenksuja poiskaan.

Syystakista tulikin kevättakki!

Viime syksynä aloitin ompelemaan keskimmäiselle takkia. Mummolasta oli minulle joskus viime vuosituhannella ajautunut pakka farkkukagasta. Olen siitä aiemmin tehnyt kasseja ja jossain lojuu puolivalmis hameskin. Netcyclerista sain pari vuotta sitten pari kassillista ihania kankaita (vaihdoin kaksi rullaa MV-filmiä niihin). Syksyllä sain Netcyclerista myös nipun vetoketjuja. Näistä materiaaleista päätin aloittaa.

Kirjahyllystäni löytyy Leikki-ikäisen vaatteet -niminen opus. Kannessa olevien punaisten haalareiden ohjeilla voi ommella myös toppatakin.

Päätin soveltaa toppatakin kaavoja. Josain vaheessa tajusin, että vuorikangasta kannattaisi laittaa kuitenkin edes osaan vuorta, pukemisen helpottamiseksi. Se täytyikin ostaa, onneksi palalaarista sai halvalla.

Sen voin sanoa että kahdesta eri kankaasta vuoren ompeleminen kiinni takkiin tällaisilla olemattomilla 3D-hahmotuskyvyillä on TUSKAA. Lopulta sain kaikki osat oikein päin ja taianomaisesti toisen hihan suusta ympäri kääntämällä takki olikin valmis! Vetoketju sattui onneksi olemaan oikean mittainen (hei mistä sitä nyt olisi tajunnut alkaa mittaamaan etukäteen). Sovitusvaiheessa tajusin, että jossain olen leikannut jotain väärin: etukappaleet löpsöttivät aivan liian suurina!

Annoin olla koko tekeleen talven ajan. Kunnes eilen otin sakset kauniiseen käteen, leikkasin vetoketjun molemmin puolin 5 cm soirot pois, ompelin vetoketjun uudestaan sekä viritin hihansuihin eräänlaiset resorit kuminauhasta (en ollut ajatellut että resorikangastakin tarvitsisi). Ja avot! Vihdoinkin, oikeasti valmista!

On se niin hieno....